sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Poikasuutinen

Akvasta löytyi tänään jo toisen sukupolven sitruunatetra, kun terhakka poikanen ui esiin jaavansaniaispuskasta. Ilmeisesti noissa meillä aiemmin syntyneissä kolmessa on siis eri sukupuolia...

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kevättä kohti

Pitkästä aikaa päivitystä akvaariotilanteesta. Edellisen postauksen jälkeen poistimme isommasta akvasta kannon ja levättyneistä kasveista suurimman osan ja pistimme sinne levämyrkyt. Sinilevä ja osa muistakin levistä lähtikin aika hyvin ja levien suhteen tilanne on kutakuinkin hallinnassa. Kierteisten ja petokotiloidenkin tasapaino on kohtuullinen, molempia löytyy.



Ottoja on vielä jäljellä kahdeksan alkuperäisestä yhdestätoista, eli ne ovat pärjänneet kohtalaisen hyvin.

Otot tykkäävät hengata suodattimen vedenottoputken lähistöllä.

Sukarapuja on siirretty pikkualtaasta isompaan, koska niitä riittää. Tässä väritön yksilö.

Sitruunatetran poikasia löytyi sitten kaiken kaikkiaan kolme poikasta, ja ne ovat nyt siis viiden kuukauden ikäisiä ja alkavat olla aikuisen kokoisia. Ovat terveenoloisia. Aika usein hengaavat kardinaalitetrojen kanssa. Kardinaalien lukumäärä on laskenut alkuperäisestä kahdestakymmenestä kolmeentoista. :(


Tulhulle kannon poisotto oli iso pettymys, mutta tilalle laitetun koristekivenkin alla voi kölliä.

Tulhun lempipuuhaa on ylösalaisin loikoilu.
 Perhoskirjoahvenpariskunnasta on enää jäljellä vain Turo, koska Marja-Leena siirtyi autuaallisemmille vesille viime viikolla. Se olikin jo pitempään väritön. Pariskunta ei koskaan kutenut, eikä M-L näyttänyt edes kutuvalmiilta missään vaiheessa, ehkä se oli jotenkin sairas jo alunperinkin. Turo sen sijaan porskuttaa, ja syö kaikkea mikä liikkuu, pitää huolen ettei rapukanta lisäänny ja näykkii myös eläviä kierteisiä.

Turo on komistus.
Pikkualtaassa elelee edelleen korurihmakalani. Viidestä on jäljellä neljä, kaksi urosta ja kaksi naarasta. Pienin uros heitti henkensä tammikuussa, jolloin akva oli kaksi viikkoa ilman vedenvaihtoa allekirjoittaneen ollessa poissa kotoa, ja pian sitten vaihdon jälkeen tämä heikoimman oloinen kalanen kuoli. Kuduista ei ole poikasia selvinnyt hengissä. Korut ovat kauniita, mutta niin arkoja, että kuvia en ole niistä saanut otettua. Myös pikkualtaasta leviä löytyy.

Korurihmala
Syksyllä meillä on ilmeisesti edessä muutto vuodeksi pienempään asuntoon ja on vielä epäselvää, mitä akvaarioille tapahtuu, mahtuuko uuteen kämppään allasta. Niinpä nyt ei varmaankaan tule hankittua mitään uutta ennen sitä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kriisi

Pääakva voi huonosti. Siellä on massiivinen leväinvaasio. Olemme vaihtaneet toisen putkista kasvivaloksi, ei apua. Nitraatti on aivan mittaamattoman matala ollut aina, joten nyt olemme lisänneet altaaseen nitraattia, levät siitä innostuivat. Kysykää vaan, mitä levää meillä ei olisi! Piikkisilmät heittivät henkensä vähitellen viimeisen kuukauden aikana, epäilen itse syyksi liian korkeaa pH:ta, jota emme saa alas millään. Tänään lopetin yhden kardinaalitetran, jolla oli paise kyljessä. Voi tietysti olla, että katastrofaalisten sitruunatetrojen tauti on levinnyt muihinkin. Piikkisilmissä ei ole näkynyt ulkoisia muutoksia kuten sitruunoissa.

Seuraavaksi varmaankin on pakko turvautua järeämpiin aseisiin eli pitänee lääkitä kalat jollain, ei aavistustakaan että millä, ehkä jollain bakteerilääkkellä? Sitten perään levänhäätö. Sillä lähtee varmaan kasvitkin sitten.

Huomenna haen taas uuden satsin kierteisiä, pedot ovat tappaneet kaiken ja kalojen jätökset vain jäävät hiekan pinnalle ja pohjaa saa olla koko ajan imuroimassa.

En tiedä mikä laukaisi leväinvaasion, mutta suodattimen vaihdosta, monnisten lähdöstä ja hiilidioksilevittimen hajoamisesta se taisi lähteä liikkeelle. Uusi hiilarisysteemi pitäisi varmaan laittaa, sillä saisi ehkä vähän pH:ta alemmas.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Turo ja Marja-Leena

Muuttivat tänään meille, siis Turo ja Marja-Leena. Kuvia en jaksa latailla koneelle, mutta lainataan taas netistä. Eli siis kaksi nuorta perhoskirjoahventa, suunnilleen tämän näköisiä otuksia.

http://www.flickr.com/photos/12574220@N04/4231583490/in/photostream

Taisto jätti jälkeensä ison tyhjän tilan akvaarioon ja jo pitempään on suunniteltu jotain uutta tilalle. Sitruunatetrojen piti sitä olla, mutta niillä oli jokin oma tauti, joka ei tunnu kuitenkaan tarttuvan muihin kaloihin. Kaikki aikuiset sitruunatetrat ovat nyt kuolleet, mutta jaavansaniaispuskasta pöllähtää esille poikasia aina silloin tällöin. Nyt niitä on bongattu ainakin kolme yhtä aikaa näkyvillä olevan. Akvaarion pienehkö koko, veden lämpötila ja kohtuullinen virtaus asettavat aika paljon vaatimuksia, ja vaihtoehdoiksi vähitellen rajoittuivat pienet kirjoahvenet, kuten töyhtökääpiö-, perhoskirjo- ja keltakääpiöahven. Näiden saatavuus ei ole kovin häävi ainakaan Tampereella, joten kun lopultakin virkeän ja hyväkuntoisen näköisiä perhosia tuli tänään vastaan Elon Lemmikkijutussa, lähti sieltä pariskunta mukaan. Tai siis toivotaan, että ovat pariskunta. Turo nyt vaikuttaisi olevan melko varma Turo, mutta Marja-Leena saattaa muuttua Akiksi aikanaan, mikä koituu varmaankin ongelmaksi. Kalaset vaikuttavat varsin reippailta, eivätkä ollenkaan niin aroilta, mitä olin lukenut. Antavat myös muiden olla ainakin toistaiseksi rauhassa, ja muut niiden. Sitruunapoikasetkin ovat vielä säästyneet ahventen suuhun joutumiselta.

Pikkualtaassa käy kuhina kun korurihmat kutevat koko ajan. Poikaset eivät kuitenkaan ilmeisesti selviä ilman erikoispalvelua, eli jotain tukiruokintaa, ja sitä ei nyt oikein ehditä järjestämään. Kaikki viisi aikuista ovat vielä hengissä ja vaikuttaa ainakin tällä hetkellä siltä, että jokainen on löytänyt oman soppensa akvassa.

torstai 20. lokakuuta 2011

Poikasia

Edellä mainituista kuplapesistä varsinkin yhden alla on koko ajan hengaillut yksi korurihmakala. Paikka on hieman epätavallisesti pohjalla anubiaan lehden alla, joten en uskonut, että sinne olisivat kuteneet, että poika siellä yksin pelkkää pesää vartioi. Eilen katselin, että isoja kuplia siellä kyllä on ja tänään ne ovat sitten muuttuneet "roikkuviksi" pieniksi mustiksi poikasiksi, joista osa jo hieman liikkuu. Eli viidestä kalasta ainakin yksi oltava siis naaraita. Todennäköisesti noista ei yksikään selviä, koska ne ovat niin pieniä, eikä minulla ollut niille sopivaa ruokaa valmiina. Nyt on likoeläinviljelmää varten baaninkuori kuivumassa, mutta en tiedä ehtiikö se valmiiksi ajoissa. Ja toisaalta, luulen että aikuiset syövät poikaset kuitenkin, kunhan ne alkavat liikkua enemmän.

Isossa altaassa yksinäinen sitruunatetran poikanen elää edelleen ja on kasvanut vähitellen.

Kaunis kuin koru

Jostain kumman syystä allekirjoittanut on kovin viehättynyt rihmakaloihin, mutta talouden toisen akvaristin ollessa sitä mieltä, että ne ovat tylsiä, ei niitä voi pääkalaksi isompaan altaaseen hankkia (ainakaan vielä). Pieneen rapulaan mahtuu kokonsa puolesta vain suklaa- ja korurihmakalat. Suklaat olisivat todella nättejä, mutta niille pitäisi olla todella hapanta vettä, joten eivät tule kyseeseen, koska pH:n saaminen edes alle 7 tuntuu olevan haasteellista hanavetemme ollessa kovin emäksistä.

Niinpä sitten otin selvää korurihmakaloista ja koska ne tuntuivat sopivan pieneenkin akvaarioon, lähdin niitä etsimään  Tampereen seudulta ei siedettävän kuntoisia löytynyt, joten reilu viikko sitten käydessäni Helsingissä päätin käydä katsastamassa tilannetta parista liikkeestä. Ensin suuntasin Itäkeskuksen Megaeläimeen ja kappas, siellä olikin viisi hyväkuntoisen näköistä korurihmakalaa tarjolla, ja hinta oli todella edullinen, vain 2,90e/kpl. Niinpä ne kaikki lähtivät mukaan ja matkasivat junassa Tampereelle. Kotiin päästyä olivat edelleen hyvävointisia ja ovat nyt reilun viikon elelleet pikkualtaassa. Sukaravunpoikaset ovat joutuneet parempiin suihin, mikä ei hirveästi haittaa, koska niitä alkoi jo olla todella paljon. Valitettavasti porukassa on ilmeisesti suurin osa tyypeistä uroksia, koska ainakin kolme eri kalaa on bongattu kuplapesiensä alta vahtimasta. Ainakaan toistaiseksi eivät ole tapelleet, mutta seuraan tilannetta ja tarvittaessa siirrän osan porukasta isompaan altaaseen. Hieman ristiriitaista oli tieto, että millainen porukka noille olisi paras, sekaparvi kuitenkin lienee se suositelluin vaihtoehto. Sukupuolten erottaminen vain on oikeastaan mahdotonta. Tyypit ovat reippaita ja todella kauniita ja pitävät hauskan kuuloista narisevaa ääntä välillä.

Omat kuvat eivät ole onnistuneet, joten lainataan netistä. Tällaisista otuksista siis kyse.

http://www.seriouslyfish.com/

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Mysteeripoikanen

Eilen isosta altaasta kasveja raivatessa vilahti silmissä jotain hyvin pientä. Tänään puskia tarkemmin tarkastellessa selvisi vilahtajan olemus tarkemmin: pikkuruinen 2-3mm pituinen poikanen se siellä. Ei siinä juuri muuta näy kuin kaksi silmää, mutta vatsaevässä on sitruunatetramainen juova, joten sellaisen mukula se on, mikä toki oli myös todennäköisin vaihtoehto muutoinkin. Saa nähdä onko niitä enemmänkin ja säilyykö tuo hengissä.